keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelman muutokset

Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma Jyväskylän yliopistossa on Suomen ainoa yliopistotason kulttuuripoliittista koulutusta antava ohjelma ja oppiaine. Sisään on tavallisesti otettu korkeintaan 25 opiskelijaa ja opetusta annetaan pääasiassa suomen kielellä. Oppiaine on yhteiskuntatieteellisen laitoksen sisällä, mutta myös pääaineena on voinut olla myös eräitä humanistisia aineita. Pääainevaihtoehdot ovat yhteiskuntatieteelliset ja siten YM-tutkintoon johtavat filosofia, sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka sekä humanistiset ja siten FM-tutkintoon johtavat etnologia, historia, kirjallisuus, musiikkitiede, taidehistoria ja taidekasvatus.
 
Syksyllä 2013 suomenkielisen ohjelman rinnalla aloittaa kansainvälinen kulttuuripolitiikan maisteriohjelma, johon otetaan sisään enintään 10 opiskelijaa. Samalla suomenkielistä maisteriohjelmaa supistetaan siten, että siihenkin otetaan enää 10 opiskelijaa vuodessa. Vaatimuksia on lisäksi muutettu siten, että hakijalta odotetaan yhteiskuntatieteellistä pääainetta tai ainakin kandidaatintutkintoa, joka sisältää yhteiskuntatieteellisiä opintoja. Opiskelijavalintasivuja on ainakin marraskuun lopulla kaksi: vanhat sivut, joihin on päivitetty hakuajat vuodelle 2013, sekä uudet, joihin on tehty enemmän muutoksia. Jälkimmäisissä ei ole mainintaa pääaineista, vaan opiskelijalta vaaditaan epämääräisiä ”yhteiskuntatieteellisiä aineita”.
 
Samansisältöisen suomenkielisen ja kansainvälisen maisteriohjelman toimiminen rinnakkain on mahdollista sisällöllisesti, vaan ei kielellisesti. Muutos edellyttää sitä, että opetusta aletaan antaa vain englanniksi ja suomenkielisen maisteriohjelman suorituskielen saa todennäköisesti jossakin määrin valita englannin ja suomen väliltä. Minkä verran ohjelma houkuttelee kansainvälisiä opiskelijoita? Kenelle ohjelma on ensisijaisesti suunnattu, kun se on Suomen ainoa yliopistotasoista kulttuuripolitiikan opetusta antava oppiaine? Lisäksi jo nyt tenttikirjat ovat ja monet luennot pidetään englanniksi, joten tarvittavan kielitaidon ja käsitteistön opiskelijat oppivat varmasti.
 
Toinen kansainvälistymiseen liittyvä kysymys on se, miten maisteriohjelman kansainvälistyminen suhteutuu suomalaiseen kulttuuriin ja sen arvostamiseen. Kieli on kiinteä ja erottamaton osa kulttuuria, ja maisteriohjelman muuttaminen kansainväliseksi, toisin sanoen englanninkieliseksi, on hyvin näkyvä kulttuuripoliittinen teko sinänsä. Oppiaine on suomalaisessa yliopistossa ja akateemisessa maailmassa johtava kulttuuripolitiikan tutkimusta tekevä taho, joka ei halua käyttää siihen ensisijaisesti omaa kieltä, vaan englantia, jonka monet väittävät valtaavan akateemista maailmaa liiaksi jo nyt.
 
Pääainevaihtoehtojen karsiminen ja maisteriohjelman selkeä muutos kohti puhtaasti yhteiskuntatieteellistä oppiainetta herättää myös kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia. Mihin unohtui taidealojen tutkimus? Kulttuuripolitiikka oppiaineena ilman vahvaa taidealojen tutkimuksen osallisuutta ja panosta vaikuttaa torsolta. Mielestäni kulttuuripolitiikka ei ole, eikä saisi olla, pelkkää yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, sosiologiaa tai politiikkaa ilman kulttuuria, ilman taiteen kentän näkökulmia. Voiko kulttuuria tarkastella tai tutkia tahi tehdä kulttuuria koskevia päätöksiä ilman kokemusta tai syvällistä taidealan tuntemusta? Onko tarkoitus muuttaa oppiaine kulttuuria ulkopuolelta tarkastelevaksi ja siihen ulkopuolelta vaikuttavaksi oppiaineeksi ja kulttuuripoliittiset asiantuntijat kulttuurisen kentän ulkopuolisiksi päätöksentekijöiksi, joiden näkökulma on väistämättä erilainen kuin sellaisten, jotka ovat opiskelleet jotakin humanistista alaa? Onko kulttuuripolitiikka vain politiikkaa ja kulttuuri vain taiteen kokemista ja vaikutuksia ja siten väline johonkin muuhun?

 

maanantai 26. marraskuuta 2012

sivunumerokamppailua

Word.

Sivunumerot.

Kaksi sanaa kertovat enemmän kuin tuhat muuta. Selityksiä ja lisäselvityksiä ei tarvinne antaa. Linkitän sivuun Tampereen yliopiston historian oppiaineen loistavat ohjeet sekä Office 97 että Office 10 -versioihin sivunumeroiden tekemisestä. Kuvalliset ovat ja tarpeeksi yksinkertaiset.

Vaan silti ei onnistu, ei! Jokin tässä taas mättää, olenko nyt suututtanut herkän herra/rouva/neiti Wordin kirjoittamalla sisällöllistä kuraa vai muuten vaan on huono päivä tänään?

Voi olla, että tutkimussuunnitelma palautuu tänään ilman sivunumeroita. Palaa nimittäin niin hermot tämän käyttäjäepäystävällisyydessä huippuunsa hiotun ohjelman kanssa. Mur.

tiistai 20. marraskuuta 2012

mokailuja osa I

Klassisista klassisin moka tulee tässä, olkaa hyvä: sivunumerot lähdeviitteisiin. Siis toisin sanoen niiden puuttuminen. Minä istun Tampereella kirjoittamassa tutkimussuunnitelmaa muistiinpanojeni pohjalta. Yksi kaukolainattu ja läpi luettu pro gradu on palannut takaisin Turkuun ja toinen kirja pötköttelee onnellisesti Jyväskylän yliopiston kirjaston varastohyllyllä. Sivunumerot on luonnollisesti em. kirjojen sivuilla, mutta eivät minun muistiinpanoissani! 

Miten typerä ihminen voi olla! Kaukolaina maksaa 7 euroa, ei ylivoimainen, mutta maanantaina on dedis eikä kukaan kirjastontäti hae ja postita gradua kahdessa päivässä. Enkä muuten ajatellut lähteä Jyväskyläänkään yksien sivunumeroiden takia. 

Pilkunviilaajaa kyllä nyt ahdistaa pahemman kerran.

maanantai 19. marraskuuta 2012

sakkojen makselua

Huh, yksi kirjatentti selvitetty. Proffa kehotti heittäytymään ja nauttimaan, mutta oli kyllä nautinnot aika kaukana siitä pusertamisesta ja aivonystyröiden rassaamisesta. Jotenkin ajankäytön kanssa on muutenkin ongelmia kuin vain tutkimussuunnitelman kanssa, kun tenttiin lukemiset jää viimeisille päiville. Eikä siinä mitään, mutta kun edellisenä iltana lopetin toisen kahdesta kirjasta luettuani sitä noin kahdeksan tuntia sen yhden päivän aikana. Olen huomannut, että englanninkielistä tieteellistä tekstiä jaksaa kahlata ja siihen jaksaa keskittyä pari tuntia kerrallaan, mutta tässä tapauksessa oli vain rutistettava väkisin kirja loppuun. Ja säveltämiseksihän se tentissä sitten meni.

Olen kirjoilla sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistoissa ja monenlaisten säätämisten jälkeen Tampereen yliopiston kirjojen eräpäivämuistutukset eivät mene enää ko yliopiston sähköpostiin, vaan sellaiseen jota harvemmin käytän. Ja pitäisi käyttää useammin! Kirjastontäti kyllä lohdutti, etteivät minun maksuni olleet edes päivän suurimmat ja että hyvään tarkoitukseen nekin rahat menevät, mutta kirpaiseehan se, oma typeryys, huolimattomuus ja välinpitämättömyys. Ja kaupunginkirjastossa odottaa todennäköisesti myös lainauskielto tai ainakin hyvin lähellä sitä oleva sakkosumma. Voi apua, miten saisin itseni oppimaan, että ne lainat kannattaisi uusia, sähköposteja kannattaisi vilkuilla useammin ja ne kirjat kannattaisi joskus palauttaakin!

Ps. Viikko aikaa tutkimussuunnitelman palautukseen. Huomenna aloitan kirjoittamisen.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

jossakin suunnitelman ja tutkimussuunnitelman välissä

Gradun aihe on valittu, hyväksytty ja jotenkin mielessä jäsenneltykin, tutkimuskirjallisuutta on vino pino, mutta silti kynnys aloittaa tutkimussuunnitelman tekeminen on suuri. Tiedän suurin piirtein, mitä olen tutkimassa - tai aloittamassa tutkimaan - mutta se, että osaisin muotoilla sen jotenkin järkevästi paperille on toinen juttu. Tuntuu, että tekstin pitäisi olla valmis, jos ei nyt ihan tulevan gradun johdantoluku, niin ainakin hyvin lähellä. Usko omiin kykyihin on taas minimissään.

Toinen ongelma on aika. Syksyn deadlinet ja ohjausajat ovat olleet kalenterissa jo pitkään ja käytännössä syöpyneinä jonnekin aivojen kiemuroihin, mutta työhön tarttuminen on melkein viimeisenä listalla. Tenttiin lukeminen tai opintopäiväkirjan kirjoittaminen menevät tutkimussuunnitelman edelle luennoista puhumattakaan. Lapsi on päiväkodissa kuusi tuntia päivässä eikä siinä ajassa ihmeisiin ylletä, vaikka tuntimäärä tuntuukin ruhtinaalliselta. Kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa opiskeluun, mahtavaa! Paitsi jos matkustan Tampereelta Jyväskylään tai Jyväskylästä Tampereelle, käyn kuntosalilla tai kirjastossa, teen hakuja koneella tai käyn lounaalla ja hups! tunteja onkin enää vain kolme tai kaksi tai on juostava saman tien kodin kautta päiväkotiin. Päivät ja aika tuntuvat karkaavan ja tutkimussuunnitelman palautuspäivä lähenee.

Yksi mörkö on myös eräs tärkeimmistä taustoittavista kirjoista. Kiinnostavaltahan tuo vaikuttaa, mutta se on ruotsiksi. Kyllä, olen käynyt vaadittavat kurssit ja virkamiesruotsin pitäisi olla hallussa, mutta ruotsinkielinen tieteellinen teksti ei ole ihan sitä, mitä ruotsin kurssilla luettiin, harjoiteltiin, saati puhuttiin.

Suurin mörkö taitaa tässä vaiheessa olla kuitenkin minä itse ja omat suuret odotukseni. Niin kuin yhdessä lapsen kirjassa, mörkö on hyvin todennäköisesti luultua kokoaan pienempi, yksinäinen raukka, joka pelkää muita yhtä paljon kuin muut sitä. Toivottavasti.