Gradun aihe on valittu, hyväksytty ja jotenkin mielessä jäsenneltykin, tutkimuskirjallisuutta on vino pino, mutta silti kynnys aloittaa tutkimussuunnitelman tekeminen on suuri. Tiedän suurin piirtein, mitä olen tutkimassa - tai aloittamassa tutkimaan - mutta se, että osaisin muotoilla sen jotenkin järkevästi paperille on toinen juttu. Tuntuu, että tekstin pitäisi olla valmis, jos ei nyt ihan tulevan gradun johdantoluku, niin ainakin hyvin lähellä. Usko omiin kykyihin on taas minimissään.
Toinen ongelma on aika. Syksyn deadlinet ja ohjausajat ovat olleet kalenterissa jo pitkään ja käytännössä syöpyneinä jonnekin aivojen kiemuroihin, mutta työhön tarttuminen on melkein viimeisenä listalla. Tenttiin lukeminen tai opintopäiväkirjan kirjoittaminen menevät tutkimussuunnitelman edelle luennoista puhumattakaan. Lapsi on päiväkodissa kuusi tuntia päivässä eikä siinä ajassa ihmeisiin ylletä, vaikka tuntimäärä tuntuukin ruhtinaalliselta. Kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa opiskeluun, mahtavaa! Paitsi jos matkustan Tampereelta Jyväskylään tai Jyväskylästä Tampereelle, käyn kuntosalilla tai kirjastossa, teen hakuja koneella tai käyn lounaalla ja hups! tunteja onkin enää vain kolme tai kaksi tai on juostava saman tien kodin kautta päiväkotiin. Päivät ja aika tuntuvat karkaavan ja tutkimussuunnitelman palautuspäivä lähenee.
Yksi mörkö on myös eräs tärkeimmistä taustoittavista kirjoista. Kiinnostavaltahan tuo vaikuttaa, mutta se on ruotsiksi. Kyllä, olen käynyt vaadittavat kurssit ja virkamiesruotsin pitäisi olla hallussa, mutta ruotsinkielinen tieteellinen teksti ei ole ihan sitä, mitä ruotsin kurssilla luettiin, harjoiteltiin, saati puhuttiin.
Suurin mörkö taitaa tässä vaiheessa olla kuitenkin minä itse ja omat suuret odotukseni. Niin kuin yhdessä lapsen kirjassa, mörkö on hyvin todennäköisesti luultua kokoaan pienempi, yksinäinen raukka, joka pelkää muita yhtä paljon kuin muut sitä. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti