Kävinpä sitten Helsingissä kahden päivän arkistomatkalla, toiveena oli löytää niin paljon aineistoa että muuta käyntiä ei sitten enää tarvittaisikaan.
Hah, salli mun nauraa!
Ulkoasiainministeriön arkistossa oli oikein mukava palvelu ja muutenkin se oli kiva paikka tehdä töitä. Neljä paikkaa, minun lisäkseni päivän aikana siellä kävi joku tyyppi lueskelemassa pari tuntia. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja etukäteenkin vastasivat sähköposteihin päivän tai kahden sisällä. Lisää aineistoakin arkistosta vastaava ihminen haki vartissa pyynnöstä.
Mutta. Olihan siellä kansiossa materiaalia, mutta ei täysin sitä mitä olin toivonut. Olisin kaivannut kuvia ja suunnitelmia näyttelystä, mutta niitä ei vain ollut, yleisesitettä lukuun ottamatta. Taustaprosessista kyllä oli kirjeitä ja sähkösanomia, siitä olin tyytyväinen.
Toisena päivänä marssin tuulisen Pitkänsillan yli Kansallisarkistoon ja odotukset tietysti huipussaan. Palvelu oli ystävällistä ja auttavaista, arkistotyöntekijä etsi hakukoneella osumia, mutta ei niitä ollut. Ei mitään sopivaa. Käynnin tulos: ei mitään.
Ei mitään! Kansallisarkistossa on monta maanalaista kerrosta ja noin miljoona hyllykilometriä papereita, mutta ei mitään tästä kyseisestä tapahtumasta. Vaikea se oli uskoa, mutta tyhjin käsin lähdin ulos.
Mukava reissu se silti oli, sosiaalista elämääkin tuli hoidettua. Eikä tämä gradu tai seminaariesitelmä aineiston puutteeseen kaadu: pariin arkistoon laitan tässä joku päivä sähköpostia ja olen muutamasta kirjasta löytänyt kuvia, joista saan "lähilukemalla" irti vaikka mitä. Ja kertoohan se aineiston puutekin jotain.
Hyvä fiilis on nyt kuitenkin. Sitä paitsi arkistossa työskentelyssä on se hyvä puoli, että siellä on hiljaista ja pystyy keskittymään täysin siihen mitä tekee. Ja pääseehän siinä ihan toisella tavalla tutkimukseensa kiinni kuin vain kirjoja lukemalla.
