tag:blogger.com,1999:blog-22324617496643208642024-03-05T07:29:39.407+02:00rivien välilläminsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-12279970139614021632013-03-11T14:06:00.001+02:002013-03-11T14:06:31.279+02:00vaiheita<div style="text-align: justify;">
Seminaariesitelmä on nyt jonkinlaisessa vaiheessa. Raakatekstiä on parisenkymmentä sivua, mutta tiukkaa analyysia on ehkä yhteensä pari kappaletta. Aineistoa on yllättävän hankala ja vaikea lähteä analysoimaan, vaikka menetelmienkin pitäisi olla hanskassa ainakin jotenkuten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huvittavaa on se, että tutkimuskirjallisuudenkin muistaa siinä vaiheessa kun sähköpostiin tupsahtaa ilmoitus lähestyvästä eräpäivästä. "Onko minulla tuollainenkin hyllyssä, vaikuttaapa mielenkiintoiselta, pitäisiköhän siihen joskus tarttua." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tekosyitä aineistoon tarttumiselle ei kohta kannata enää kuunnella. Palautuspäivä lähenee ja sitä ennen pitäisi, paitsi kirjoittaa esitelmä ja tehdä muutama muukin opiskelutehtävä, myös muuttaa yhden kolmion verran huonekaluja, kirjoja ja sekalaista tavaraa paikkakunnalta toiselle. Kiirettä siis pitää, muutenkin kuin seminaariesitelmän kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ps. On mukava huomata, miten oma tutkimusaihe jää joidenkin arkistonhoitajien mieleen. Yhdestä arkistosta tuli noin kuukausi vierailuni jälkeen postia, jossa arkistosta vastaava kertoi löytäneensä omista muistiinpanoistaan eräästä yksityisarkistosta tekemänsä luettelomerkinnät, jotka voisivat mahdollisesti olla hyödyksi tutkimukselleni. Tulee hyvä mieli.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-88061757297502180832013-02-15T13:19:00.000+02:002013-02-15T13:19:43.522+02:00kouluhommia tässä vain räpellän<div style="text-align: justify;">
Minä en ole koulussa, olen yliopistossa. Minä en siis ole koululainen, vaan opiskelija. Minä en tee läksyjä, teen esseitä, oppimispäiväkirjoja, seminaaritöitä, esitelmiä. En siis tee koulutöitä, vaan opiskelen. Minä en halua syödä koulun ruokalassa, vaan opiskelijaravintolassa. </div>
<br />
Syy tälle sivuhuomautukselle löytyi Tampereen yliopiston <a href="http://www.sodexo.fi/linna" target="_blank">Campus</a>-ravintolan sivuilta:<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Opiskelijaravintola Linna saa uuden ilmeen Campus -konseptimme myötä.
Olemme suunnitelleet Campuksen vastaamaan opiskelijoiden toiveita
opiskelijaruokailusta. Haluamme myös luoda viihtyisän miljöön, jotta
<i>koulutyö</i> maistuisi vieläkin mukavammalta." <span style="font-size: x-small;">(kursivointi minun)</span></blockquote>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-51012553888018429132013-02-14T09:15:00.000+02:002013-02-14T09:15:14.039+02:00tulkinnasta<div style="text-align: justify;">
Yksi hankalimmista tutkimuksenteon elementeistä tai osa-alueista on ainakin minulle tulkinnan, lähdeaineiston ja tutkimuksen nivouttaminen yhteen järkeväksi ja toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi onpa kyse sitten yksittäisistä kappaleista, luvuista tai kokonaisuudesta. Valtaosan tiedoista tulisi rakentua lähteiden varaan, jota tukemaan pitäisi saada tutkimuskirjallisuudesta ja sitten omakin ääni täytyisi saada kuulumaan. Mielenkiintoisinta onkin tutkijan oman äänen ja oman tulkinnan osuus ja sen näkyminen. Mutta miten ihmeessä sen saisi osaksi muuta tekstiä, ettei se olisi irrallisia <i>mielestäni</i>-kauseita?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta se miten kertoo, miten tutkimuksensa jäsentää ja millaisista näkökulmista aihetta lähestyy on myös tulkintojen tekemistä. Minä olen kuitenkin aika epävarma omasta äänestäni ja sen kirjoittamisesta. Entä jos teen vääriä tulkintoja ja johtopäätöksiä? Entä jos jossakin on jokin teos tai tutkimus, joka osoittaa minun tulkintani pelkäksi huuhaaksi ja mutuksi? Mikä on riittävää ja mikä liiallista tukeutumista tutkimuskirjallisuuteen?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Proseminaariohjaajani sanoi viime keväänä, että hän rohkaisee opiskelijoita tekemään mieluummin liian pitkälle vietyjä tai lennokkaita tulkintoja kuin olemaan liian varovainen. Liika kuvailu ja kirjallisuuden referointi tekee tutkimuksesta vain faktojen luettelua. Omat ajatukset ja näkemykset pitäisi kirjoittaa esiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen saanut paperille (näytölle) kirjoitettua jonkin verran. Lähinnä teksti on taustalla olevan prosessin ja päätöksenteon kuvailua ja sen esittelyä, mitä näyttelyssä oli esillä. Esineiden tulkinta oman näkökulmani valossa on haastava osuus. Minulla on aineistoa, sekä kuvallista että tekstiä, mutta en oikein tiedä, miten sitä lähestyisin ja mihin tarttua. Ehkä nyt pelottaa se, että teen vääriä tulkintoja, koska liikun hieman oman mukavuus- ja tietoalueeni rajoilla. Pelkään myös ylitulkintaa, asioiden näkemistä siellä, missä niitä ei ole.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-25704010286730799032013-02-11T14:19:00.001+02:002013-02-11T14:19:57.283+02:00motivaatio-ongelmia<div style="text-align: justify;">
Olisipa joskus ongelmia liian motivaation kanssa! Aina nämä tämänlaatuiset ongelmat ovat kuitenkin vastakkaisia: ei huvita, ei jaksa, ei saa otetta, ei osaa, on vähän omituinen olo. Ornamon reissun jälkeen en ole tehnyt mitään. Tulin kipeäksi, vietin kaksi päivää sohvalla ja sitten ei ole kerta kaikkiaan vain huvittanut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En rehellisesti sanottuna tiedä miten lähtisin aineistoni kanssa liikkeelle. Se on kuin epämääräinen möykky, josta pitäisi jotenkin saada ote, tarrata siihen kiinni, mutta en tiedä miten ja mistä kohtaa. Tuijotelen kuvia ja ihmettelen, mitä niistä nyt pitäisi lukea tai pikemminkin <i>mitä niiltä pitäisi kysyä</i>. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minua ei nyt vain huvita kysellä. Helpointa olisi, jos lähde nyt vain reippaasti avaisi sanallisen arkkunsa ja purkaisi sen, mitä sillä on sanottavaa minulle. Minä voisin toimia kirjurina, litteroijana, ajattelematta mitään naputtaisin ruudulle sen, mitä haluaisin tietää.</div>
<br />
Äh, kuulostaapa typerältä.<br />
<br />
Mutta minua vaivaa vanha kulunut evvk.minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-21266232457551891562013-02-01T13:19:00.002+02:002013-02-01T13:19:42.912+02:00arkistossa<div style="text-align: justify;">
Kävin keskiviikkona taas metsästämässä aineistoa, tällä kertaa Ornamon arkistosta, joka on sijoitettu Aalto-yliopistoon. Voi että, miten Arabian (tehtaan) alue on muuttunut, hetkinen, reilussa kymmenessä vuodessa. Kutosen ratikan päättäri olikin siellä jossain Arabiakeskuksen takana ja niin, siihen tehtaan kylkeen oli tosiaan ilmestynyt kokonainen keskus. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kävin Arabian keramiikkatehtaalla kaksi kertaa silloin reilu kymmenen vuotta sitten opiskellessani Kuopion Muotoiluakatemiassa. Ensimmäisen kerran kävimme pienryhmänä opintomatkalla opettajan kanssa, joka oli ollut ennen Kuopioon siirtymistään töissä Arabialla mallimestarina, ja kiersimme talon ylimmästä kerroksesta alimpaan, näimme taiteilijoiden työhuoneet, osan laboratoriosta, suuret tunneliuunit ja jopa tyttökalenterin yhden taukotilan seinällä. Toisen kävin siellä opiskelijaporukassa rakentamassa näyttelyä, johon muun muassa asettelimme vitriineihin ulkomaisten opiskelijoiden suunnittelemia wc-pyttymalleja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, joka tapauksessa nyt olin pienessä valoisassa arkistotilassa tutkimassa Ornamon aineistoja vuodelta 1929 ja löysin kyllä sellaista aineistoa, jota olin kaivannut. Vihdoinkin. Näyttelyluetteloa en edelleenkään ole saanut käsiini (ja mietin onko sitä ylipäänsä talletettu tai säilynyt), mutta arkistonhoitaja oli etsinyt minulle jo etukäteen materiaalia, joka on tutkimukseni kannalta erittäin hyödyllistä ja tärkeää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Melkoista palapelin kokoamista tämä on ja johtolankojen kiinni saamista ja seuraamista. Toisaalta tuottaa epävarmuutta, mutta toisaalta tiedän oppivani tästä paljon. Sitä paitsi tämä on kivaa! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-size: xx-small;">PS. Kivasti ja sopivasti flunssa sai nujerrettua minut sohvanpohjalle Helsingin-reissun jälkeen. Keräämäni aineisto on nätisti siinä pinossa mihin sen keskiviikkoiltana kasasin ja itse olen viettänyt kaksi päivää katsellen televisiota. Päivä töitä, kaksi päivää lepoa - ei ehkä ensi silmäyksellä vaikuta menevän tasan.</span></div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-92207345842097784862013-01-23T15:00:00.000+02:002013-01-23T15:00:49.549+02:00voi kunpa näkisin tämän väreissä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkvhdT3EAy0luX5H57XSgzR1c1yBzDIsryFCR2I7WYve3S7AcbGQkFdWtR6jHEpw5KYVrdleTMpHNIcSZ8XVmv5_1zp0pzqtNaGkl44hQoNb5kCQRE9dp4To7qyrDdbxrb2DfFGpuYUgI/s1600/r%C3%B6neholm+45,+maapallo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkvhdT3EAy0luX5H57XSgzR1c1yBzDIsryFCR2I7WYve3S7AcbGQkFdWtR6jHEpw5KYVrdleTMpHNIcSZ8XVmv5_1zp0pzqtNaGkl44hQoNb5kCQRE9dp4To7qyrDdbxrb2DfFGpuYUgI/s1600/r%C3%B6neholm+45,+maapallo.jpg" height="230" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Pieni vinkki tutkimuskohteesta.<br />
<br />
<span style="font-size: xx-small;">Kuvan lähde: Röneholm, Harry 1945: Markkinat, messut ja näyttelyt I. Helsinki: Suomen Messut Osuuskunta, 215.</span>minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-14909985339596095162013-01-17T13:52:00.000+02:002013-01-17T13:52:07.741+02:00tuumasta toimeen<div style="text-align: justify;">
Voi että miten jäykkä, kliseinen ja kulunut otsikko - ja niin toimiva! Mutta sepä on ensimmäisen aloittamani seminaariesitelmän luvun työotsikko. Koko otsikko tälle tekstille voisi olla <i>Tuumasta toimeen eli miten blogihenkilö tuskailujen jälkeen nitisti tyhjän näytön kammon ja alkoi hommiin</i>. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä, se tuntuu siltä että nyt tehdään hommia, nyt syntyy tekstiä, nyt tämä työ etenee jonnekin. Esitelmä ei ole vain möykky jossain takaraivon lohkossa, vaan se saa muotoa ihan jopa omana tiedostonaan tietokoneen uumenissa. Eivätkä ajatukset ole enää ajatuksia irrallaan, vaan osa niistä on nyt kahlittu kirjaimiksi! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka tönkköähän se teksti on. Mutta huh, helpotuksen huokaus. Nyt tämä lähtee käyntiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi sekalainen huomio: </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Madridin lähetystön arkisto tuhoutui osittain Espanjan sisällissodan aikana. Voi olla että siksi aineistoa joutuu kaivamaan kivien ja kantojen alta. On ollut koko ajan sellainen olo, että enkö osaa etsiä oikeista paikoista, oikeilla hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä, olenko unohtanut jotakin. Kyllä, se tunne on vieläkin, mutta tässä saattaa olla yksi syy siihen, miksi aineistoa ei vain tunnu löytyvän. Ensi viikolla käyn vielä ohjaajan kanssa keskustelemassa tästäkin aiheesta, mutta ei tämä aineiston vähyys työtä kaada, haastaa kyllä, mutta aina minä jotain keksin. Kaivetaan sitten sen mystisen epäaineiston vierestä.</div>
<br />
<br />minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-35498983459389413352013-01-13T18:40:00.000+02:002013-01-13T18:40:53.650+02:00epätoivon suo<div style="text-align: justify;">
Ensimmäistä kertaa iski todellinen epätoivo seminaariesitelmän ja gradun (ja niiden kautta valmistumisen ja oikeastaan koko tulevaisuuden) takia. Hirvittävä päivä, joka olisi pitänyt viettää tanssitunnilla, lenkkipolulla, pulkkamäessä tai missä tahansa muualla kuin kotona neljän seinän sisällä murehtimassa. Tuntuu, etten saa mitään tehtyä, en saa tartuttua mihinkään, en osaa lähteä liikkeelle, ei ole aikaa tai käytän sen vääriin asioihin, en valmistu koskaan, en saa koskaan mitään koulutustani vastaavaa työtä ja elän tästä hamaan tulevaisuuteen kituuttamalla pienellä rahalla miettimällä, mitä olisin voinut tehdä, jos olisin valinnut toisin. Tuttuja kysymyksiä ja murheen aiheita? Hedelmällisiä lähtökohtia oman elämän pohdiskeluun? Vievät ja kehittävät ajattelua ja tavoitteita positiivisessa hengessä eteenpäin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seminaariesitelmä, ja siten koko gradu, on siinä vaiheessa, että aineistoa on jonkin verran ja lisää etsin koko ajan. Tutkimuskirjallisuutta olen hankkinut ja jonkin verran lueskellutkin, mutta muut kurssit ovat vieneet aikaa todelliselta graduun ja sen kirjoittamiseen tarttumiselta. Arvasin sen, että kun ei ole selkeää, ohjaajalta saatua deadlinea, kaikki muut dedikset menevät tämän projektin edelle. Tiedän kyllä, että hommat etenevät yleensä huomattavasti paremmin niihin tarttumalla kuin epätoivoon itsensä niiden takia murehtimalla, mutta joskus sitä vajoaa tähänkin suohon. Siitä ylös pääseminen on yleensä hoitunut parilla oikein aikaansaavalla päivällä yhdistettynä muutamaan tuntiin fyysistä harjoittelua vaikkapa kuntosalilla, ja taas jaksaa - seuraavaan epätoivon päivään saakka?</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-69319006274560250322013-01-09T12:22:00.000+02:002013-01-09T12:22:43.392+02:00menetelmäopintoja<div style="text-align: justify;">
Niissä oppiaineissa, joissa olen tehnyt menetelmäopintoja, on ollut ongelmana se, miten luennoilta ja kirjoista saadut tiedot pystyy yhdistämään omaan tutkimustyöhön. Historiassa ongelma, tai nykykielessä pikemminkin <i>haaste</i>, on vielä se, ettei tiettyä teoria- tai menetelmäpatteristoa juurikaan ole. Tai ehkä todenmukaisempaa on sanoa, että patteristo on, mutta se ei ole mikään tietty ja pysyvä. Toisin sanoen tutkimukseen tulisi valita ja siinä käyttää niitä menetelmiä ja teorioita, jotka sopivat omaan aiheeseen ja tutkimuskysymyksiin ja palvelevat juuri kyseisen tutkimuksen tavoitteita. Teorian tai menetelmän voi, ja todennäköisimmin joutuu (tai <i>saa</i>, riippuen lähestyykö asioita positiivisesti vai negatiivisesti) lainaamaan, ottamaan tai varastamaan toiselta tutkimusalalta ja pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa muokkaamaan itselleen sopivaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Menetelmä on se, millä tavalla lähteitään käsittelee", kyllä, kuulostaa järkevältä ja loogiselta, mutta: miten osaan valita juuri oikean tai oikeat menetelmät omaan tutkimukseeni, miten löydän niiden lähes loppumattomasta suosta ne parhaimmat ja käyttökelpoisimmat ilman, että hukkaan liikaa aikaa niiden läpikäymiseen ja niihin tutustumiseen? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi on menetelmäopintoja ja menetelmäopintoja. Pari vuotta sitten olin aineopintojen menetelmäopintojen kurssilla, jossa sekä luentojen punainen lanka että teorian ja käytännön yhteys jäivät löytymättä. Luennot koostuivat suurimmaksi osaksi power point -dioille kerätyistä sitaateista ja sekalaisista palasista sieltä täältä. Kurssi ei varsinaisesti lisännyt itsevarmuutta ja luottamusta omiin kykyihini proseminaariin mennessäni. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta on vaikea kuvitella massaluentotyyppistä menetelmäopintojen kurssia, joka palvelisi kaikkia luennolla istujia. Jos teoria tai menetelmä tulisi valita aina omaa tutkimuskysymystä ja tutkimuksen tarkoitusta ja tavoitteita silmällä pitäen, on hankala saada noin kymmenen puolentoista tunin luentokerran kurssista sellaista, että jokaisella olisi varma olo alkaa tehdä omaa tutkimusta, vaikkapa sitten proseminaariesitelmää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen alkanut syventävien opintojen menetelmäkurssi tuntuu toimivan paremmin - ainakin etukäteen esitettynä kurssin sisältösuunnitelmana. Pienryhmäopetusta, parityönä tehtävä menetelmäesittely, jonka menetelmä tai lähestymistapa valitaan omien graduaiheiden perusteella ja kirja-analyysi väitöskirjasta. Kuulostaa järkevältä ja hyödylliseltä, ehkä hyvinkin omaa tutkimusta palvelevana.</div>
<br />
(On ihan pakko lisätä vielä loppuun yksi itsestäänselvyys. En voi itselleni mitään. Ohjaus.)minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-13346917312110571262013-01-03T23:00:00.000+02:002013-01-03T23:00:26.483+02:00joululomalla<div style="text-align: justify;">
Hiljaiseloon blogissa on syynsä: täysi tauko niin gradussa kuin kaikessa muussakin opiskelussa. Itsekseni olen keskustellut graduaiheesta itseni kanssa, siinä kaikki. En ole paperille pistänyt yhtään mitään. Aikomus oli ennen joulua lukea pariinkin tenttiin, mutta laiskuus on iskenyt ja lujaa. Tilaisuus olisi ollut tällä viikolla, kun mies ja lapsi lähtivät muutamaksi päiväksi Etelä-Savoon anoppilaan, mutta olen tiukasti hautautunut sohvanpohjalle ja katsonut joulupukin tuomaa Desperate Housewives -boksia. Niin tiukasti olen ollut kiinni sohvassa, että sain kolmessa päivässä katsottua kaikki kuudennen kauden 23 jaksoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tauko tekee silti hyvää, vaikka ongelmani on päästää irti suorittamisesta ja <i>jonkin järkevän</i> jatkuvasta tekemisen pakosta hyvällä omatunnolla pariksi viikoksi. Koko ajan pitäisi muka lukea, tehdä, kirjoittaa tai etsiä, vaikka tiedän, että lomalla se olisi vain jatkuvaa rääpimistä eikä todellista keskittymistä. No, maanantaina lapsi palaa takaisin päiväkotiin, mies töihin kolmen viikon vapaan jälkeen ja luennotkin alkavat tiistaina, joten enköhän saa taas opiskelustakin kiinni - viimeistään pakon edessä.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-63355527853388944592012-12-20T17:57:00.000+02:002012-12-20T17:57:53.637+02:00arkiston uumenissa<div style="text-align: justify;">
Kävinpä sitten Helsingissä kahden päivän arkistomatkalla, toiveena oli löytää niin paljon aineistoa että muuta käyntiä ei sitten enää tarvittaisikaan.</div>
<br />
Hah, salli mun nauraa!<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ulkoasiainministeriön arkistossa oli oikein mukava palvelu ja muutenkin se oli kiva paikka tehdä töitä. Neljä paikkaa, minun lisäkseni päivän aikana siellä kävi joku tyyppi lueskelemassa pari tuntia. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja etukäteenkin vastasivat sähköposteihin päivän tai kahden sisällä. Lisää aineistoakin arkistosta vastaava ihminen haki vartissa pyynnöstä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta. Olihan siellä kansiossa materiaalia, mutta ei täysin sitä mitä olin toivonut. Olisin kaivannut kuvia ja suunnitelmia näyttelystä, mutta niitä ei vain ollut, yleisesitettä lukuun ottamatta. Taustaprosessista kyllä oli kirjeitä ja sähkösanomia, siitä olin tyytyväinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisena päivänä marssin tuulisen Pitkänsillan yli Kansallisarkistoon ja odotukset tietysti huipussaan. Palvelu oli ystävällistä ja auttavaista, arkistotyöntekijä etsi hakukoneella osumia, mutta ei niitä ollut. Ei mitään sopivaa. Käynnin tulos: ei mitään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei mitään! Kansallisarkistossa on monta maanalaista kerrosta ja noin miljoona hyllykilometriä papereita, mutta ei mitään tästä kyseisestä tapahtumasta. Vaikea se oli uskoa, mutta tyhjin käsin lähdin ulos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mukava reissu se silti oli, sosiaalista elämääkin tuli hoidettua. Eikä tämä gradu tai seminaariesitelmä aineiston puutteeseen kaadu: pariin arkistoon laitan tässä joku päivä sähköpostia ja olen muutamasta kirjasta löytänyt kuvia, joista saan "lähilukemalla" irti vaikka mitä. Ja kertoohan se aineiston puutekin jotain.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hyvä fiilis on nyt kuitenkin. Sitä paitsi arkistossa työskentelyssä on se hyvä puoli, että siellä on hiljaista ja pystyy keskittymään täysin siihen mitä tekee. Ja pääseehän siinä ihan toisella tavalla tutkimukseensa kiinni kuin vain kirjoja lukemalla.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-59298674536752543942012-12-07T16:55:00.003+02:002012-12-07T16:55:47.745+02:00omituisia ilmiöitä<div style="text-align: justify;">
Tenttiinlukukäyttäytyminen on kyllä muuttunut tänä syksynä. Aloitan lukemisen aivan liian myöhään ja paahdan kirjoja sitten hirveässä loppukirissä parin päivän aikana tuntikausia niin että päässä surisee, käyn tentissä kirjoittamassa kynä sauhuten ja hyviä numeroita tulee. Ainoa ongelma tässä on se, mitä valtaisan tietomäärän ahtamisen vastapainona päästä valuu ulos. Vai onko niin että kaikki se tieto, jonka nopeasti pakotan pääni vastaanottamaan, käykin siellä vain kääntymässä ja haihtuu tentin jälkeen kuin tuhka tuuleen?</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-25849471707942363802012-12-05T19:41:00.000+02:002012-12-05T19:45:32.365+02:00tutkimussuunnitelmat halki, poikki, pinossa<div style="text-align: justify;">
Tutkimussuunnitelmat on nyt käsitelty, opponoitu ja jotakin kai kolmen käsittelypäivän aikana jopa opittu. Nyt sitten alkaa työ, työ ja työ. Vaikka tuntuu siltä, että tähän mennessäkin sitä työtä on tullut tehtyä. Se työ ei vain tunnu niin eteenpäin vievältä, koska pääasiassahan se on ollut hakujen tekemistä tietokannoista ja kirjojen selailua ja lueskelua. Vasta tutkimussuunnitelman kirjoittaminen ja ajatusten runnominen tekstiksi tuntui jotenkin vievän prosessia eteenpäin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kyllä oman tutkimussuunnitelman heikkoudet ja vahvuudet tietää ennen kuin sitä käsitellään. Pitäisi muistaa jatkossa (kuten luin pari päivää sitten Jorma Kalelan <i>Historiantutkimus ja historia</i> -teoksesta ja opin tänään vastatessani opponentin kiperään kysymykseen), että omaa työtä pitäisi aina kirjoittaa yleisölle, mahdolliselle kriitikolle, kysyjille, epäselviin ilmauksiin tarttujille. Ei pitäisi jättää työhön mitään sellaista, mikä ei itselle ole täysin selvää, koska siihenhän tietysti, kaikkien mahdollisten todennäköisyyslakien mukaan, juuri tartutaan. Ja sitten sitä löytää itsensä rutistamassa itsestään jotain enemmän tai vähemmän epätoivoista ja epämääräistä selitystä siihen, mihin ei oikein osaa selitystä antaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraava etappi on seminaarikokoontumisten suhteen tammikuussa. Kulttuuripolitiikan seminaari kokoontuu 9.1. ja historian seminaari viikkoa myöhemmin. Saa nähdä, mitä kahden oppiaineen, kahden tutkimusalan, kahden maisteriseminaarin ja kahden ohjaajan välissä syntyy ja mitä itse tutkijaopiskelijasta jää siinä puristuksessa jäljelle.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-15984257591314716392012-12-04T07:24:00.001+02:002012-12-05T19:42:56.513+02:00tutkimussuunnitelmien käsittelyä<div style="text-align: justify;">
Tutkimussuunnitelmia on nyt alettu käsitellä. Seminaariryhmä on mukavan pieni, vain kuusi opiskelijaa plus opettaja, joten käsittelyt ovat keskiviikkona ohi. Mukava henki on ollut: ei tietoakaan mistään itkettämisestä tai toisten edessä nöyryyttämisestä ja nolaamisesta, vaan tarkoitus on auttaa jokaista saamaan gradunsa valmiiksi. Oma työ on silti aina oma työ enkä itse ainakaan osaa ulkoistaa sitä täysin itsestäni. Työn arviointi ottaa välillä koville, vaikka oman suunnitelman heikkoudet ovat etukäteen kyllä tiedossa. Keskiviikkona on minun suunnitelmani vuoro, tänään pääsen vielä helpolla.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-1234969915170871602012-11-28T09:08:00.000+02:002012-11-28T09:08:14.349+02:00Kulttuuripolitiikan maisteriohjelman muutokset<div style="text-align: justify;">
<a href="https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kup/" target="_blank">Kulttuuripolitiikan maisteriohjelma</a> Jyväskylän yliopistossa
on Suomen ainoa yliopistotason kulttuuripoliittista koulutusta antava ohjelma ja
oppiaine. Sisään on tavallisesti otettu korkeintaan 25 opiskelijaa ja opetusta
annetaan pääasiassa suomen kielellä. Oppiaine on yhteiskuntatieteellisen
laitoksen sisällä, mutta myös pääaineena on voinut olla myös eräitä humanistisia aineita.
Pääainevaihtoehdot ovat yhteiskuntatieteelliset ja siten YM-tutkintoon johtavat
filosofia, sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka sekä humanistiset
ja siten FM-tutkintoon johtavat etnologia, historia, kirjallisuus,
musiikkitiede, taidehistoria ja taidekasvatus.<o:p></o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: justify;">
<o:p> </o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
Syksyllä 2013 suomenkielisen ohjelman rinnalla aloittaa
kansainvälinen kulttuuripolitiikan maisteriohjelma, johon otetaan sisään
enintään 10 opiskelijaa. Samalla suomenkielistä maisteriohjelmaa supistetaan
siten, että siihenkin otetaan enää 10 opiskelijaa vuodessa. Vaatimuksia on
lisäksi muutettu siten, että hakijalta odotetaan yhteiskuntatieteellistä
pääainetta tai ainakin kandidaatintutkintoa, joka sisältää
yhteiskuntatieteellisiä opintoja. Opiskelijavalintasivuja on ainakin marraskuun
lopulla kaksi: <a href="https://www.jyu.fi/ytk/opiskelijavalinta/kup-2013" target="_blank">vanhat</a> sivut, joihin on päivitetty hakuajat vuodelle 2013, sekä <a href="https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kup/opiskelijavalinta" target="_blank">uudet</a>, joihin on tehty enemmän muutoksia. Jälkimmäisissä ei ole mainintaa
pääaineista, vaan opiskelijalta vaaditaan epämääräisiä ”yhteiskuntatieteellisiä
aineita”.<o:p></o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: justify;">
<o:p> </o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
Samansisältöisen suomenkielisen ja kansainvälisen
maisteriohjelman toimiminen rinnakkain on mahdollista sisällöllisesti, vaan ei
kielellisesti. Muutos edellyttää sitä, että opetusta aletaan antaa vain
englanniksi ja suomenkielisen maisteriohjelman suorituskielen saa
todennäköisesti jossakin määrin valita englannin ja suomen väliltä. Minkä
verran ohjelma houkuttelee kansainvälisiä opiskelijoita? Kenelle ohjelma on ensisijaisesti
suunnattu, kun se on Suomen ainoa yliopistotasoista kulttuuripolitiikan
opetusta antava oppiaine? Lisäksi jo nyt tenttikirjat ovat ja monet luennot
pidetään englanniksi, joten tarvittavan kielitaidon ja käsitteistön opiskelijat
oppivat varmasti.<o:p></o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt; text-align: justify;">
<o:p> </o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen kansainvälistymiseen liittyvä kysymys on se, miten
maisteriohjelman kansainvälistyminen suhteutuu suomalaiseen kulttuuriin ja sen
arvostamiseen. Kieli on kiinteä ja erottamaton osa kulttuuria, ja
maisteriohjelman muuttaminen kansainväliseksi, toisin sanoen
englanninkieliseksi, on hyvin näkyvä kulttuuripoliittinen teko sinänsä. Oppiaine
on suomalaisessa yliopistossa ja akateemisessa maailmassa johtava
kulttuuripolitiikan tutkimusta tekevä taho, joka ei halua käyttää siihen ensisijaisesti
omaa kieltä, vaan englantia, jonka monet väittävät valtaavan akateemista
maailmaa liiaksi jo nyt.<o:p></o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
<div style="text-align: justify;">
Pääainevaihtoehtojen karsiminen ja maisteriohjelman selkeä
muutos kohti puhtaasti yhteiskuntatieteellistä oppiainetta herättää myös
kiinnostavia kysymyksiä ja ajatuksia. Mihin unohtui taidealojen tutkimus?
Kulttuuripolitiikka oppiaineena ilman vahvaa taidealojen tutkimuksen
osallisuutta ja panosta vaikuttaa torsolta. Mielestäni
kulttuuripolitiikka ei ole, eikä saisi olla, pelkkää yhteiskuntatieteellistä
tutkimusta, sosiologiaa tai politiikkaa ilman kulttuuria, ilman taiteen kentän
näkökulmia. Voiko kulttuuria tarkastella tai tutkia tahi tehdä kulttuuria
koskevia päätöksiä ilman kokemusta tai syvällistä taidealan tuntemusta? Onko
tarkoitus muuttaa oppiaine kulttuuria ulkopuolelta tarkastelevaksi ja siihen
ulkopuolelta vaikuttavaksi oppiaineeksi ja kulttuuripoliittiset asiantuntijat
kulttuurisen kentän ulkopuolisiksi päätöksentekijöiksi, joiden näkökulma on väistämättä
erilainen kuin sellaisten, jotka ovat opiskelleet jotakin humanistista alaa?
Onko kulttuuripolitiikka vain politiikkaa ja kulttuuri vain taiteen kokemista
ja vaikutuksia ja siten väline johonkin muuhun?<o:p></o:p></div>
<br />
<div class="Standard" style="margin: 0cm 0cm 0pt;">
<o:p> </o:p></div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-26998351755496019872012-11-26T13:46:00.002+02:002012-12-05T19:44:10.785+02:00sivunumerokamppailuaWord.<br />
<br />
Sivunumerot.<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kaksi sanaa kertovat enemmän kuin tuhat muuta. Selityksiä ja lisäselvityksiä ei tarvinne antaa. Linkitän sivuun Tampereen yliopiston historian oppiaineen loistavat ohjeet sekä Office 97 että Office 10 -versioihin sivunumeroiden tekemisestä. Kuvalliset ovat ja tarpeeksi yksinkertaiset.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaan silti ei onnistu, ei! Jokin tässä taas mättää, olenko nyt suututtanut herkän herra/rouva/neiti Wordin kirjoittamalla sisällöllistä kuraa vai muuten vaan on huono päivä tänään?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voi olla, että tutkimussuunnitelma palautuu tänään ilman sivunumeroita. Palaa nimittäin niin hermot tämän käyttäjäepäystävällisyydessä huippuunsa hiotun ohjelman kanssa. Mur.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-52435441578297536092012-11-20T12:28:00.000+02:002012-12-05T19:43:47.227+02:00mokailuja osa I<div style="text-align: justify;">
Klassisista klassisin moka tulee tässä, olkaa hyvä: sivunumerot lähdeviitteisiin. Siis toisin sanoen niiden puuttuminen. Minä istun Tampereella kirjoittamassa tutkimussuunnitelmaa muistiinpanojeni pohjalta. Yksi kaukolainattu ja läpi luettu pro gradu on palannut takaisin Turkuun ja toinen kirja pötköttelee onnellisesti Jyväskylän yliopiston kirjaston varastohyllyllä. Sivunumerot on luonnollisesti em. kirjojen sivuilla, mutta eivät minun muistiinpanoissani! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miten typerä ihminen voi olla! Kaukolaina maksaa 7 euroa, ei ylivoimainen, mutta maanantaina on dedis eikä kukaan kirjastontäti hae ja postita gradua kahdessa päivässä. Enkä muuten ajatellut lähteä Jyväskyläänkään yksien sivunumeroiden takia. </div>
<br />
Pilkunviilaajaa kyllä nyt ahdistaa pahemman kerran. minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-20378309181936667592012-11-19T21:29:00.000+02:002012-11-19T21:29:02.280+02:00sakkojen makselua<div style="text-align: justify;">
Huh, yksi kirjatentti selvitetty. Proffa kehotti heittäytymään ja nauttimaan, mutta oli kyllä nautinnot aika kaukana siitä pusertamisesta ja aivonystyröiden rassaamisesta. Jotenkin ajankäytön kanssa on muutenkin ongelmia kuin vain tutkimussuunnitelman kanssa, kun tenttiin lukemiset jää viimeisille päiville. Eikä siinä mitään, mutta kun edellisenä iltana lopetin toisen kahdesta kirjasta luettuani sitä noin kahdeksan tuntia sen yhden päivän aikana. Olen huomannut, että englanninkielistä tieteellistä tekstiä jaksaa kahlata ja siihen jaksaa <i>keskittyä </i>pari tuntia kerrallaan, mutta tässä tapauksessa oli vain rutistettava väkisin kirja loppuun. Ja säveltämiseksihän se tentissä sitten meni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen kirjoilla sekä Tampereen että Jyväskylän yliopistoissa ja monenlaisten säätämisten jälkeen Tampereen yliopiston kirjojen eräpäivämuistutukset eivät mene enää ko yliopiston sähköpostiin, vaan sellaiseen jota harvemmin käytän. Ja pitäisi käyttää useammin! Kirjastontäti kyllä lohdutti, etteivät minun maksuni olleet edes päivän suurimmat ja että hyvään tarkoitukseen nekin rahat menevät, mutta kirpaiseehan se, oma typeryys, huolimattomuus ja välinpitämättömyys. Ja kaupunginkirjastossa odottaa todennäköisesti myös lainauskielto tai ainakin hyvin lähellä sitä oleva sakkosumma. Voi apua, miten saisin itseni oppimaan, että ne lainat kannattaisi uusia, sähköposteja kannattaisi vilkuilla useammin ja ne kirjat kannattaisi joskus palauttaakin!</div>
<br />
Ps. Viikko aikaa tutkimussuunnitelman palautukseen. Huomenna aloitan kirjoittamisen.minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2232461749664320864.post-23032891306474274612012-11-14T14:13:00.001+02:002012-12-05T19:44:39.605+02:00jossakin suunnitelman ja tutkimussuunnitelman välissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Gradun aihe on valittu, hyväksytty ja jotenkin mielessä jäsenneltykin, tutkimuskirjallisuutta on vino pino, mutta silti kynnys aloittaa tutkimussuunnitelman tekeminen on suuri. Tiedän suurin piirtein, mitä olen tutkimassa - tai aloittamassa tutkimaan - mutta se, että osaisin muotoilla sen jotenkin järkevästi paperille on toinen juttu. Tuntuu, että tekstin pitäisi olla valmis, jos ei nyt ihan tulevan gradun johdantoluku, niin ainakin hyvin lähellä. Usko omiin kykyihin on taas minimissään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen ongelma on aika. Syksyn deadlinet ja ohjausajat ovat olleet kalenterissa jo pitkään ja käytännössä syöpyneinä jonnekin aivojen kiemuroihin, mutta työhön tarttuminen on melkein viimeisenä listalla. Tenttiin lukeminen tai opintopäiväkirjan kirjoittaminen menevät tutkimussuunnitelman edelle luennoista puhumattakaan. Lapsi on päiväkodissa kuusi tuntia päivässä eikä siinä ajassa ihmeisiin ylletä, vaikka tuntimäärä tuntuukin ruhtinaalliselta. Kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa opiskeluun, mahtavaa! Paitsi jos matkustan Tampereelta Jyväskylään tai Jyväskylästä Tampereelle, käyn kuntosalilla tai kirjastossa, teen hakuja koneella tai käyn lounaalla ja hups! tunteja onkin enää vain kolme tai kaksi tai on juostava saman tien kodin kautta päiväkotiin. Päivät ja aika tuntuvat karkaavan ja tutkimussuunnitelman palautuspäivä lähenee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi mörkö on myös eräs tärkeimmistä taustoittavista kirjoista. Kiinnostavaltahan tuo vaikuttaa, mutta se on ruotsiksi. Kyllä, olen käynyt vaadittavat kurssit ja virkamiesruotsin pitäisi olla hallussa, mutta ruotsinkielinen tieteellinen teksti ei ole ihan sitä, mitä ruotsin kurssilla luettiin, harjoiteltiin, saati puhuttiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suurin mörkö taitaa tässä vaiheessa olla kuitenkin minä itse ja omat suuret odotukseni. Niin kuin yhdessä lapsen kirjassa, mörkö on hyvin todennäköisesti luultua kokoaan pienempi, yksinäinen raukka, joka pelkää muita yhtä paljon kuin muut sitä. Toivottavasti.</div>
minsuhttp://www.blogger.com/profile/16549648631959760136noreply@blogger.com0